Kävinpä tuossa jokailtaisella lenkillä koirani kanssa. Kiitos toisen koiran, säikähdin lenkin aikana melkoisesti. Vaikka tietysti jos tarkemmin ajatellaan, pitäisi minun ilman muuta kiittää kyseisen koiran omistajaa; hänhän se tämän extreme-elämyksen minulle järjestikin.
Kaikki alkoi siitä, että lähdin tavanomaiselle iltalenkille 4-vuotiaan, sekarotuisen uroskoirani kanssa. Lenkkimme kulki vanhaa tuttua reittiä, jonka varrella on niin taloja, puistoja kuin penkereitä ja joutomaatakin. Pyörätietä reunustaa nurmikolla päällystetty ohuehko reunus, jonka toisella puolella kulkee pyörätien suuntainen autotie.
Tullessamme taas talovaltaiselle alueelle usutin koirani automaattisesti kuvailemani reunuksen puolelle kävelemään, haistelemaan ja tekemään tarpeitaan (no, eipä ne ihmisten aidat tai portinpielet ainakaan siihen tarkoitukseen ole kovin sopivia). Hetken aikaa käveltyämme hyppäsin lähes puoli metriä ilmaan, kun jostain varjoista syöksyi koira, joka murisi ja haukkui varsin äänekkäästi.
Pienen hetken ehdin pelätä, että koira on irti, ja kiskaisin vaistomaisesti oman koirani pois tuon toisen ulottuvilta. Toisen koiran syöksyminen päättyi kuitenkin kuin seinään, ja tajusin, että koira oli kuin olikin kytketty kiinni johonkin penkereellä kasvavaan puuhun. Omistajaa ei tietenkään näkynyt mailla eikä halmeillakaan. Jos olisi, niin olisin kyllä aukaissut suuni mm. siitä, että
a) tuskin koirallakaan on mukavaa olla kiinnitettynä mihin sattuu
b) miksi ottaa koiraa mukaan mennessään kylään (?) ja jättää se sitten ulos
c) miksi jättää koira ihan mihin sattuu, tässä tapauksessa paikkaan, jossa se pääsi syöksähtelemään pyörätielle – ihan jo pyöräilijöitä ja mopoilijoitakin ajatellen
Ei koira toki miltään raivopäältä vaikuttanut, vaan paneutui takaisin makuulle, kun olimme päässeet jonkin matkan päähän. Kyllähän tuollaisissa tilanteissa kuitenkin säikähtää, eikä tuntemattomiin koiriin mielestäni pitäisikään luottaa liikaa. Takeita kun ei ole. Vaikka omani voinkin taata, ja tiedän, ettei se missään olosuhteissa ole vihainen tai aggressiivinen, en voi sanoa samaa tuntemattomasta koirasta, oli se sitten kuinka kiltin ja rauhallisen oloinen tahansa.
Tarkoitukseni ei nyt kuitenkaan ollut valittaa koiran haukunnasta tai murinasta, sillä koirahan reagoi täysin normaalisti. Se, mikä nyppii, on juurikin omistajan toiminta. Itselleni ei ainakaan tulisi mieleenkään jättää Tikkujalkaa ”parkkiin” mihin sattuu, ja häipyä sitten itse kylään. Ennemmin jättäisin sen vaikka kotiin, jossa siitä ei olisi häiriötä kenellekään – ja jossa sen tuollaisessa tilanteessa olisi itselläänkin huomattavasti mukavampi olla.
Tässäkin on taas kyse ihan perusasioita – luulisi, että tämän voisi järjellä ajatellen ymmärtää ilman, että sitä tarvitsisi erikseen kenenkään rautalangasta ryhtyä vääntämään. Taidanpa kuitenkin olla väärässä, ainakin kovasti nousee esille näitä tapauksia, joissa ihmiset eivät käytä sitä niin kutsuttua maalais/kaupunkilaisjärkeään.
Kommentit