Kyläilin tänään 88-vuotiaan mummoni luona. Joskus joulun korvilla (tai mahdollisesti Joulun jälkeenkin) mummo joutuu leikkaukseen, joka tehdään Oulussa ihan jo osaamisenkin vuoksi.

Mummon asioita hoidellut henkilö, mummon oma tytär ja minun tätini, oli luonnollisesti ensimmäinen oletettu ja mummon puolesta pyydetty henkilö viemään mummo paikan päälle, mutta tätyskäpä oli kylmästi kieltäytynyt lähtemästä yhtään mihinkään. ”Mene taksilla”, oli ollut ainut kommentti, jonka mummo oli naikkosesta saanut irti.

Ymmärtäähän sen, että ihmisillä on omiakin menoja. Mutta kun tarkka aikakaan ei vielä ollut tiedossa. Lisäksi tämä tätyskä on kuitenkin eläkkeellä oleva ihminen, jolla on sentään jatkuvalla syötöllä aikaa ja jaksamista rampata Helsingissäkin asti, jonne täältä on sentään 500 kilometriä matkaa. Ei siis luulisi yhden Oulun reissun koituvan ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, sanonpa vain.

Asiaa pohdittuani lupauduin sitten itse viemään mummon Oyssiin ja vielä hakemaankin sieltä, kunhan vain tiedän, milloin nämä asiat tapahtuvat. Tosin näin sivukommenttina, tuollainen reissuhan nyt meneekin ihan huviajeluna, Juhannuksenakin kun sitä ajomatkaa tuli taakse reilut 2000 kilometriä. Yksi Oulun reissu ei ole kuin kymmenesosa siitä, ja saapahan samalla käydä sukulaistenkin tykönä.

Tätini käytöstä pohtiessani taas tulin siihen tulokseen, että hän tekee vain ne asiat, jotka häntä sattuvat miellyttämään. Ja silloin kun sattuvat. Mummohan on useamman kerran joutunut siirtämään tärkeitä lääkäriaikoja, koska kyseiselle naiselle, kutsukaamme häntä nyt vaikka Pirreksi, ei ole syystä tai toisesta sopinut. Mummona minä olisin tuumannut, että sopi tai ei, lääkärikäynnille mennään – joko sinä lähdet mukaan, tai sitten lähtee joku muu. Pitäisihän sitä nyt kuitenkin lähtökohtaisesti aloittaa siitä, mikä mummon terveydelle sopii – eikä siitä, sattuuko nyt itseä huvittamaan.

Herääpä sitten näitä ajatellessa sellainenkin kysymys, että miksi kummassa se luotettu, lähin omainen, häipyy juuri hädän hetkellä? Ja miksi alkaa hoitaa asioita, ellei sitten ole valmis hoitamaan niitä loppuun asti?